Hyppäsin tähän blogimaailmaan yhtä impulsiivisesti, kuin kaikkeen muuhunkin. Yhtenä hetkenä en ollut edes tullut ajatelleeksi asiaa ja äkkiä olenkin luomassa blogia! Miksi tämän päätöksen tein? Vastaus on aika yksinkertainen, mutta taustat ovat paljon monimutkaisemmat. Niiden selittäminen on pitkä prosessi, mutta yritän nyt aluksi antaa jonkin selvityksen, joka toivoakseni kiinnittäisi huomionne niin, että palaatte takaisinkin.
Mitä kaikkea tapahtuukaan psykiatrisilla osastoilla? Miten toimia, kun ahdistus kasvaa sietämättömäksi? Mitä tarkoittavat SCID, Ketiapiini, anamneesi tai vaikkapa F84.5? Mikä on normaali? Onko masennus tunne? Mikä stressaa? Monenlaisiin kysymyksiin toivottavasti tulee vastaus kirjoitusteni myötä.
Päätin ryhtyä pitämään tätä blogia yksinkertaisesti siitä syystä, että olen todella pettynyt suomalaiseen psykiatriseen hoitoon. Olen yli vuoden verran ollut avohoidossa vakavan masennuksen vuoksi, mutta kerran toisensa jälkeen olen saanut huomata, että avun saamiseksi on joko tehtävä lujasti töitä tai vaihtoehtoisesti romahdettava täysin. Olen pitkään kirjoittanut ja piirtänyt kokemuksiani ylös ja lähipiirini onkin saanut kyseenalaisen kunnian nauttia näistä tuotoksistani. Haluaisin kuitenkin tuoda vähän laajemminkin esille, mitä kaikkea ihminen joutuu käymään läpi, kun hänen mielensä särkyy.
Mistä blogini nimi tulee? Vakavan masennuksen lisäksi minulla on muutakin tekeillä pääkopassani. Kuulun ainakin jollakin tapaa neurokirjon tähtikarttaan ja tämä asia on tärkeässä osassa tarinaani. En olisi minä ilman neurokirjoani. Tätä blogia ei todennäköisesti olisi ilman neurologisia piirteitäni - luultavasti myöskään masennustani ei olisi.
En tiedä, miten selkeä tai sekava tästä blogista tulee enkä osaa edes sanoa, kuinka ahkerasti kirjoitan. Mahdollista jopa on, että blogiurani jää tähän yhteen ainoaan kirjoitukseen. Aika sen näyttää. Toivottavasti pysytte kyydissä mukana.
Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti